np: Hector - Timantti ja ruoste (kaikessa on aina kaksi puolta, vaikka usein näemme vain sen yhden. On tavoiteltavaa pyrkiä siitä eroon)
Minä olen unennäkijä. Mielikuvitukseni käy varmaan jatkuvasti niin ylikierroksilla, että uneni ovat usein sekä täysin absurdeja että uskomattoman viihdyttäviä. Lisäksi hirveän usein muistan uneni, ja ovatpa jotkut parhaista kirjoitusideoistanikin peräisin alitajuntani syvistä syövereistä.
Ideoinnista voisin muutaman sanan tänään sanoa. Minä olen fiilispohjainen kirjoittaja, ja yleensä järjesteltyjen ajatusten sijasta päässäni vallitsee (huonosti) hallittu kaaos mitä tulee kirjoittamiseen. Sen vuoksi vierastan suunnattomasti tarkkoja suunnitelmia, nytkin tulevan WriMon kanssa minulla on vain yhteen neljästä tekstistäni edes jotain tarkkoja suunnitelmia, nekin siksi että teksti on vastaus yksityishaasteeseen. En ole suunnittelijatyyppiä, en koskaan ole ollutkaan. Pidän siitä, että teksti ja hahmot vievät minua enkä minä sitä, sillä niin koen saavani onnistuneempaa, luonnollisempaa tekstiä. En tosin tiedä kuinka yleinen tällainen tapa on, kaikillehan se ei sovi. Kertokaa ihmeessä ajatuksianne aiheesta, olen erittäin utelias.
- Gua
Post scriptum: hellettä pitää. Hemmetti.
0 puheenvuoroa:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi.