Freedom's Widow

Rising day

and raindrops playing in your shoulders.

Behind me, night, misty grey

and it’s crazy, hunting howlers.

And we run and run

trying to catch that rising sun.

But yet, in our souls

it remains dark,

the thick and heavy silence.

Can’t run, can’t hide

feel but fear, live in a lie.

There’s no use to even try

to change the passing tide.

But those walls are way too thin

though there are bars in my window.

Can’t keep secrets, day is falling.

I am freedom’s widow.

And my fate, it’s just too much

to be only a leaf in a stream

stream of lies.

Death, I feel, I want reaper’s touch

inside me raging silent scream.

With the dawn I leave

and I now beg thee

for my passing

do not grieve.

- Gua

Odotuksesta

Hyvää joulukuuta rakkaat lukijani. :)

Omassa joulun odotuksessani on tosin hyvin vähän mitään kivaa, sillä täytyy aloittaa lukeminen kirjoituksiin ajoissa jotta ei tarvitse koko joululomaa päntätä. Vähän pelottaa, ensimmäiset kirjoitukset kun kuitenkin ovat kyseessä. Historia ja yhteiskuntaoppi. Kaikeksi onneksi lupasin aloittaa karkki/herkkulakon, jotta ei tule mätettyä määrättömiä lukiessa tai kirjoittaessa. Kahvia kyllä sitten senkin edestä.

Ja koska kiviäkin luultavasti kiinnostaa, puhelen kirjoittamisesta. Olen nyt avartanut näkemyksiäni ja alkanut kirjoittaa useampaa fandomia ja näin ollen FicciWriMo osui kovin hyvään paikkaan; useammallakin tekstillä olen mukana. Nyt pitää vain jaksaa odottaa aloittamisen kanssa sinne tammikuun puolelle. En ole koskaan ollut hyvä minkään odottamisessa, mokoma kärsimätön lellipentu.

Olo on  tänään aika mahtava, vaikka perjantain näyttämödebyytti pelottaakin. :D Uusi jakso, uudet kujeet. ^^

- Gua

Tyhjyydestä

Marraskuu, kaikkien kirjoittajien painajainen ja rakastajatar on pian ohi. Miltä näyttää, joko palkissa hehkuvat ne kuusi maagista kirjainta, W-I-N-N-E-R. Omani valmistui viikonlopun aikana, ja nyt on tyhjä olo. Hirvittävän tyhjä. Ei enää kiirehtimistä koneelle suoraan koulusta, läksyjen sivuttamista, aikataulutuspaniikkia. Tämä on kovin hämmentävää.

Onneksi aina on ficcaaminen täydentämässä tyhjyyttä. En voisi elää ilman kirjoittamista, oli kyse sitten originaalista tai ficeistä. Se on riippuvuus. Fyysinen, henkinen ja emotionaalinen tarve. Päivä kahvimukin kanssa kirjoittaen, mikäs sen kiehtovampaa. 

Marraskuu on ollut minulle henkistä terapiaa erään läheisen poistumisen jälkeen. Se oli odotettavissa, mutta ei sellaiseen voi valmistautua. Nano on ollut se päänpurkamiskeino, pakokeino jopa, ja tekstin kautta on ollut helppo käsitellä tunteita. En minä ole tunnekylmä. Näytän vain tunteeni jossain muualla kuin kasvoillani. En kadu valintojani.

Katuminen on katsokaas yliarvostettua.

- Gua

Sudenmorsian

Sinut verhottiin

kauniina talviyönä

puhtaan valkoiseen mekkoon

mutta huntu oli tukahduttava.

Viedessään kultaisten sudensilmien terän

vei voimasi.

Mutta sitä he eivät tienneet

kun käänsivät selkänsä

sinä iskit.

Täysikuun loisteessa olit kirkas ja puhdas,

syyllisyys on inhimillisyyden taakka.

Juokse, tuulen tyttö,

et kai muuta voikaan

sillä et ole heidän.

Kuuluthan erämaalle

Olethan jo sudenmorsian.

Periaatteessa tämä liittyy erääseen piakkoin päivänvalon näkevään tekstiini, mutta sinänsä tykkään tästä ihan irrallisenakin. (: Bloggaukseni on ollut kovin runopainotteista, älkää pahastuko.

- Gua

Hautajaistunnelmia

Istuin siinä mustassa puvussa

ja mietin ettei ollutkaan

kaikkea sitä mikä tuuleen lähetettiin.

Kun laukaukset ammuttiin

minä muistin vain Hiroshiman

ja he sanoivat että on sodittava jotta saadaan rauha.

Jossain kaukana syntyivät lapset

ja me itkimme kuolleiden puolesta

ja aseiden savu tunkeutui keuhkoihin.

Tämä tosiaan syntyi hautajaisissa, jossa ei ammuttu kunnialaukauksia. Tällaista tänään.

- Gua

Kirjallisuuskeskittymättömyydestä

Elämääni kuuluu noin 7864914 keskeneräisen kirjoituksen ohella myös noin yhtä monta keskeneräistä kirjaa, enkä edes puhu siitä listasta, johon olen koonnut kirjat jotka on vielä joskus pakko lukea.

Olen kaiketi jokaisen säädyllisen lukemista harrastavan, klassikkoromaaneja ahmivan villapaita-ja-pyöreät-lasit -ihmisen pahin vihollinen. Minä näet luen kaikkea ja kaikkialla. Roskaromaaneja bussissa, ilmaisjakelulehtiä kävellessäni, sanomalehteä aamiaispöydässä ja ennen kaikkea kirjoja, ihan kaikkialla. Aina on vähintään neljä-viisi kirjaa kesken, sillä olen liian keskittymiskyvytön lukeakseni vain yhtä. Rakastan niin Stephen Kingiä, Aino Kallasta kuin Khaleid Hosseinia, J.R.R. Tolkienia, Suzanne Collinsia ja muitakin, lista on pitkä ja liian himmeä. En ole koskaan ollut kirjallisuusrasisti ja pitänyt jotakin vakavampana kirjallisuutena kuin toista. On hyvää kirjallisuutta ja huonoa kirjallisuutta, siinä se. Sekin on makuelämys.

Lukekaa hyvä kirja, se tekee elämisestä rikkaampaa.

- Gua

Surunkäsittelystä

np: Disturbed - Innocence (tämä uusin levy on aivan järkyttävän hyvä)

Tänään en tiedä mitä tuntisin, enkä oikeastaan sen kummemmin tiedä miksi. On ollut muutaman päivän etäinen olo, jopa itsestäänkin, on tullut uppouduttua lähinnä kirjoittamisen kovin eheään ja helposti hallittavissa olevaan maailmaan. Onneksi tässä on viikko aikaa sopeutua ennen kuin on mentävä kouluun. 

En tiedä mihin uskoa. Jumalaan en ole uskonut enää vuosiin, ainakaan siihen mitä kristilliset kirkot opettavat, enkä pahemmin koe samaistuvani juuri mihinkään uskontoon. Shamanismi, jos jotakin olisi valittava. Tuntuu niin kovin turhalta kuunnella kaikkien surunvalitteluja ja sitä, kuin hän on paremmassa paikassa nyt. Hitot. Paremmassa, kyllä, mutta ei siitä huolimatta enää itsenään. Hyväksyn kuoleman, koska niin täytyy tehdä, hyväksyn sen silläkin uhalla että se tuntuu joskus kovin epäreilulta. En kaipaa lohdutusta tarustoista joihin en usko, vaikka arvostankin ihmisten yritystä helpottaa suruani.

En enää muista kuka se oli, mutta joku sanoi kerran että kaikki muu suru paitsi hiljaisuudessa yksin käsitelty on teeskentelyä. Tunnen samaistuvani siihen ja koen miltei ahdistavaksi sen, kuinka täällä ravaa ihmisiä puhumassa ja muistelemassa ja itkemässä ja halaamassa ja lohduttamassa ja minä, sosiaalifail jo muutenkin saati nyt, lähinnä haluan omaa rauhaa. Kirjoittamisen kautta olen kaiken purkanut aina ennenkin ja niin puran nytkin. Suurimmalti osin.

Olen kirjoittanut pitkästä aikaa originaalia ja eilinen kirjoitusmaratonkin meni kohtalaisen hyvin, vajaat neljätuhatta sanaa on paremmin kuin osasin tässä mielentilassa odottaa. Oneshottelu on viehättänyt viime aikoina huomattavasti jatkiksia enemmän,  en tiedä miksi.

Tulipa tästä sekava. Pahoittelen.

- Gua