Mustetassuja ja mystalgiaa

Freedom's Widow

2010-12-16T01:32:00.001-08:00

Rising day

and raindrops playing in your shoulders.

Behind me, night, misty grey

and it’s crazy, hunting howlers.

And we run and run

trying to catch that rising sun.

But yet, in our souls

it remains dark,

the thick and heavy silence.

Can’t run, can’t hide

feel but fear, live in a lie.

There’s no use to even try

to change the passing tide.

But those walls are way too thin

though there are bars in my window.

Can’t keep secrets, day is falling.

I am freedom’s widow.

And my fate, it’s just too much

to be only a leaf in a stream

stream of lies.

Death, I feel, I want reaper’s touch

inside me raging silent scream.

With the dawn I leave

and I now beg thee

for my passing

do not grieve.

- Gua

Odotuksesta

2010-12-01T07:03:00.000-08:00

Hyvää joulukuuta rakkaat lukijani. :)

Omassa joulun odotuksessani on tosin hyvin vähän mitään kivaa, sillä täytyy aloittaa lukeminen kirjoituksiin ajoissa jotta ei tarvitse koko joululomaa päntätä. Vähän pelottaa, ensimmäiset kirjoitukset kun kuitenkin ovat kyseessä. Historia ja yhteiskuntaoppi. Kaikeksi onneksi lupasin aloittaa karkki/herkkulakon, jotta ei tule mätettyä määrättömiä lukiessa tai kirjoittaessa. Kahvia kyllä sitten senkin edestä.

Ja koska kiviäkin luultavasti kiinnostaa, puhelen kirjoittamisesta. Olen nyt avartanut näkemyksiäni ja alkanut kirjoittaa useampaa fandomia ja näin ollen FicciWriMo osui kovin hyvään paikkaan; useammallakin tekstillä olen mukana. Nyt pitää vain jaksaa odottaa aloittamisen kanssa sinne tammikuun puolelle. En ole koskaan ollut hyvä minkään odottamisessa, mokoma kärsimätön lellipentu.

Olo on tänään aika mahtava, vaikka perjantain näyttämödebyytti pelottaakin. :D Uusi jakso, uudet kujeet. ^^

- Gua

Tyhjyydestä

2010-11-30T03:20:00.000-08:00

Marraskuu, kaikkien kirjoittajien painajainen ja rakastajatar on pian ohi. Miltä näyttää, joko palkissa hehkuvat ne kuusi maagista kirjainta, W-I-N-N-E-R. Omani valmistui viikonlopun aikana, ja nyt on tyhjä olo. Hirvittävän tyhjä. Ei enää kiirehtimistä koneelle suoraan koulusta, läksyjen sivuttamista, aikataulutuspaniikkia. Tämä on kovin hämmentävää.

Onneksi aina on ficcaaminen täydentämässä tyhjyyttä. En voisi elää ilman kirjoittamista, oli kyse sitten originaalista tai ficeistä. Se on riippuvuus. Fyysinen, henkinen ja emotionaalinen tarve. Päivä kahvimukin kanssa kirjoittaen, mikäs sen kiehtovampaa.

Marraskuu on ollut minulle henkistä terapiaa erään läheisen poistumisen jälkeen. Se oli odotettavissa, mutta ei sellaiseen voi valmistautua. Nano on ollut se päänpurkamiskeino, pakokeino jopa, ja tekstin kautta on ollut helppo käsitellä tunteita. En minä ole tunnekylmä. Näytän vain tunteeni jossain muualla kuin kasvoillani. En kadu valintojani.

Katuminen on katsokaas yliarvostettua.

- Gua

Sudenmorsian

2010-11-16T04:10:00.000-08:00

Sinut verhottiin

kauniina talviyönä

puhtaan valkoiseen mekkoon

mutta huntu oli tukahduttava.

Viedessään kultaisten sudensilmien terän

vei voimasi.

Mutta sitä he eivät tienneet

kun käänsivät selkänsä

sinä iskit.

Täysikuun loisteessa olit kirkas ja puhdas,

syyllisyys on inhimillisyyden taakka.

Juokse, tuulen tyttö,

et kai muuta voikaan

sillä et ole heidän.

Kuuluthan erämaalle

Olethan jo sudenmorsian.

Periaatteessa tämä liittyy erääseen piakkoin päivänvalon näkevään tekstiini, mutta sinänsä tykkään tästä ihan irrallisenakin. (: Bloggaukseni on ollut kovin runopainotteista, älkää pahastuko.

- Gua

Hautajaistunnelmia

2010-11-08T09:30:00.000-08:00

Istuin siinä mustassa puvussa

ja mietin ettei ollutkaan

kaikkea sitä mikä tuuleen lähetettiin.

Kun laukaukset ammuttiin

minä muistin vain Hiroshiman

ja he sanoivat että on sodittava jotta saadaan rauha.

Jossain kaukana syntyivät lapset

ja me itkimme kuolleiden puolesta

ja aseiden savu tunkeutui keuhkoihin.

Tämä tosiaan syntyi hautajaisissa, jossa ei ammuttu kunnialaukauksia. Tällaista tänään.

- Gua

Kirjallisuuskeskittymättömyydestä

2010-10-27T07:36:00.000-07:00

Elämääni kuuluu noin 7864914 keskeneräisen kirjoituksen ohella myös noin yhtä monta keskeneräistä kirjaa, enkä edes puhu siitä listasta, johon olen koonnut kirjat jotka on vielä joskus pakko lukea.

Olen kaiketi jokaisen säädyllisen lukemista harrastavan, klassikkoromaaneja ahmivan villapaita-ja-pyöreät-lasit -ihmisen pahin vihollinen. Minä näet luen kaikkea ja kaikkialla. Roskaromaaneja bussissa, ilmaisjakelulehtiä kävellessäni, sanomalehteä aamiaispöydässä ja ennen kaikkea kirjoja, ihan kaikkialla. Aina on vähintään neljä-viisi kirjaa kesken, sillä olen liian keskittymiskyvytön lukeakseni vain yhtä. Rakastan niin Stephen Kingiä, Aino Kallasta kuin Khaleid Hosseinia, J.R.R. Tolkienia, Suzanne Collinsia ja muitakin, lista on pitkä ja liian himmeä. En ole koskaan ollut kirjallisuusrasisti ja pitänyt jotakin vakavampana kirjallisuutena kuin toista. On hyvää kirjallisuutta ja huonoa kirjallisuutta, siinä se. Sekin on makuelämys.

Lukekaa hyvä kirja, se tekee elämisestä rikkaampaa.

- Gua

Surunkäsittelystä

2010-10-25T03:54:00.000-07:00

np: Disturbed - Innocence (tämä uusin levy on aivan järkyttävän hyvä)

Tänään en tiedä mitä tuntisin, enkä oikeastaan sen kummemmin tiedä miksi. On ollut muutaman päivän etäinen olo, jopa itsestäänkin, on tullut uppouduttua lähinnä kirjoittamisen kovin eheään ja helposti hallittavissa olevaan maailmaan. Onneksi tässä on viikko aikaa sopeutua ennen kuin on mentävä kouluun.

En tiedä mihin uskoa. Jumalaan en ole uskonut enää vuosiin, ainakaan siihen mitä kristilliset kirkot opettavat, enkä pahemmin koe samaistuvani juuri mihinkään uskontoon. Shamanismi, jos jotakin olisi valittava. Tuntuu niin kovin turhalta kuunnella kaikkien surunvalitteluja ja sitä, kuin hän on paremmassa paikassa nyt. Hitot. Paremmassa, kyllä, mutta ei siitä huolimatta enää itsenään. Hyväksyn kuoleman, koska niin täytyy tehdä, hyväksyn sen silläkin uhalla että se tuntuu joskus kovin epäreilulta. En kaipaa lohdutusta tarustoista joihin en usko, vaikka arvostankin ihmisten yritystä helpottaa suruani.

En enää muista kuka se oli, mutta joku sanoi kerran että kaikki muu suru paitsi hiljaisuudessa yksin käsitelty on teeskentelyä. Tunnen samaistuvani siihen ja koen miltei ahdistavaksi sen, kuinka täällä ravaa ihmisiä puhumassa ja muistelemassa ja itkemässä ja halaamassa ja lohduttamassa ja minä, sosiaalifail jo muutenkin saati nyt, lähinnä haluan omaa rauhaa. Kirjoittamisen kautta olen kaiken purkanut aina ennenkin ja niin puran nytkin. Suurimmalti osin.

Olen kirjoittanut pitkästä aikaa originaalia ja eilinen kirjoitusmaratonkin meni kohtalaisen hyvin, vajaat neljätuhatta sanaa on paremmin kuin osasin tässä mielentilassa odottaa. Oneshottelu on viehättänyt viime aikoina huomattavasti jatkiksia enemmän, en tiedä miksi.

Tulipa tästä sekava. Pahoittelen.

- Gua

Ensilumen mukana saapui kuolema

2010-10-23T09:11:00.000-07:00

Sudenhetki.

Hetki ennen aamunkoittoa.

Hetki jona virta on kapeimmillaan

ja lempeimmillään, sanoisinko.

Niin kovin helppoa kahlata sen yli.

Minä en tiedä mitä hän näki viimeisenä

tai mitä hän näkee nyt.

Koska sellaiset salaisuudet varattiin vain kuoleville.

Ja jostain syvältä sisältä

turtumuksen

järkytyksen

keskeltä tuska

muistuttaakseen siitä että me elämme yhä.

- Gua

Elämän lyhyydestä

2010-09-06T08:03:00.001-07:00

np: Zen Café - Aamuisin (tämä on kiintoisa biisi)

Terve pitkästä aikaa, kaikki yhdeksän vakilukijaani (<3) ja muut satunnaiset vaeltajat.

Olen huomannut että minulla on yksi ongelma ja sen nimi on elämä. On paljon asioita, joita haluaisin tehdä, joista haluaisin lukea ja kirjoittaa, musiikkia jota haluaisin kuunnella, asioita joita haluaisin oppia. Siitä huolimatta koulu syö hirvittävän määrän energiaa (kurssimäärä on jotain tähtitieteellistä ja lisää tulossa) ja iltaisin sitä on väsynyt. Elämä on yksi hiton häiriötekijä (joka korreloi viime aikojen blogitekstien vähyyteen).

Kirjoittaminen on mallissaan, kommentteja tipahtelee tasaista tahtia (kaikille kiitos siitä, se tosiaan kannustaa jatkamaan) ja ystävät ovat ihanaisia. Siitäkin huolimatta löydän itseni aina joskus ihmettelemästä, mihin se aika katosi? Elämä on niin lyhyt, kuolema niin pitkä. Ja tällä muutaman askeleen mittaisella matkalla pitäisi jotenkin pystyä handlaamaan kaikki ja olemaan täysin oma itsensä.

Haluan elää niin, etten koskaan tunne katumusta.

- Gua

Arvostuksesta

2010-08-12T11:54:00.001-07:00

np: Sir Elwoodin hiljaiset värit - Tanssikaa, laulakaa. (hieno, sanomallinen biisi jonka suosittelusta propsit Vehkalle)

Viime aikoina tunnun törmänneen aivan liian usein ficceihin, joiden A/Nssä lukee jotain siitä, kuinka ficci oli hutaistu tai kuinka kirjoittaja ei pidä siitä itse. Minä en ymmärrä. En vain tajua. Toiset tekstini ovat parempia kuin toiset, mutta jos rehellisesti pidän jotain tekstiä huonona tai inhoan sitä, en minä sitä julkaise. Sillä tuollainen jos mikä tappaa innostuksen. Kiinnostuksen. Miksi hemmetissä minä tuhlaisin aikaani johonkin, jota edes kirjoittaja ei pidä lukemisen arvoisena? En hemmetissä.

Minä pidän teksteistäni. Toisista enemmän, toisista vähemmän, mutta yhtäkään luomisprosessia en olisi jättänyt tekemättä näin jälkeenpäin. Ei puhettakaan. Jokainen on opettanut minulle jotain. Ja se ei ole antoisaa, ei läheskään joka kerta, kun revit hiuksia ja kaikki takkuilee. Mutta yli on päästy. Aina. Ja minä tosiaan toivon että jokainen kirjoittaja osaa arvostaa itseään ja työtään ja kaikkia niitä kulutettuja näppiksiä. Pitäkää itsestänne <3

Olemassaolosta ja tuesta haluan kiittää ihmisiä joita arvostan suunnattomasti, eli rakkaat Jumalaiseni, kiitos <3. Tiedätte miksi.

- Gua

Syväanalyysi repusta

2010-07-29T15:39:00.001-07:00

np: Cliff Richard & The Shadows - Take Me High (tässä on tunnelmaa)

Joka vuosi se alkaa, niin paljon kuin ihmiset sitä usein tuntuvat vihaavankin. Minä en vihaa. Suuntaan lukion toiselle luokalle elokuun puolessavälissä, enkä tunne sitä ollenkaan pahaksi asiaksi. Lukiossa olen jotain. Lukiossa tunnen oloni kotoisammaksi kuin missään muualla huoneeni ulkopuolella. Eilissäpäivänä ostin koulutarvikkeita. Uusi reppu, uusi penaali, kyniä, viivoittimia, lyijyjä ynnä muuta sälää jota kouluun tarvitaan ja pari puseroa. No johan fiksuja puhun, kiviäkin kiinnostaa, joten aika siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen.

Luin kerran novellin joka selitti, kuinka repun läpikäyminen antaa kuvan ihmisen persoonallisuudesta. Pakkasin tavaroitani reppuun ja tämä tuli mieleen, joten tässä lista kaikesta mitä kulkee lukion ja kodin väliä selässäni. Kirjojen lisäksi siis:

- Timexin kalenteri violeteilla nahkakansilla ja vuosittain uusittavalla sisuksella, kansi päällystetty kontaktoiduilla lainauksilla (ehdoton, unohtaisin oman nimenikin jos en kirjoittaisi sitä kalenteriin)

- funktiolaskin pitkää matematiikkaa varten (ehdoton, en osaa laskea. :D Älkää kertoko sitä opettajalle)

- selviytymispakkaus (= Marimekon kangaspussukka, sisältää hammasharjan ja –tahnan, hengitysraikastinsuihkeen, vartalotuoksun, deodorantin, kuukupin ja rakkolaastarit. You never know.)

- pussillinen Jenkin vihreää peruspurkkaa (ja nimenomaan sitä makua)

- valkosuklaa-Fittness energiapatukoita (päivät ovat pitkiä)

- kuusi eriväristä yliviivaustussia (niistä on hyötyä koeviikoilla kun luettavaa on 150 sivua ja aikaa rajallisesti)

- penaali (harmaanmusta peruspenaali, sisältää neljäsataa erilaista mustekynää joista puolet pysyvästi yhdessä asennossa eli rikki, lyijytäytekyniä, 05H-lyijyä eikä missään nimessä HBtä, pyyhkäreitä, huulirasva, sakset, viivoitin, harppi liima ja teippi)

- vähintään yksi kirja (yleensä kaksi: leppeä roskaromaani ja vakava tietokirja, jota luetaan opettajien nähden)

- sanakirja kielten tuntia varten. Tai kaksi, tavallinen ja fraasisanakirja. (tosiaan, ainekirjoitustunneilla hyödyllisiä)

- muistikirja (kirjoittajat eivät mene mihinkään ilman)

- päivän sanomalehti (lukemistoa hyppytunteja, luppoaikaa ja aamun linkkua varten)

- iPod ja kunnon kuulokkeet (=ei mitään nappeja. Jossain määrin olen hifisti)

- lompakko ja kirjastokortti (panikoisin enemmän jälkimmäisen hukkaamisesta, ensimmäisessä on harvoin muuta kuin kuitteja ja kahvirahakolikoita)

- kotiavaimet (avainlapsi olen ollut kakkosluokasta. :D En sure.)

- puhelin (perusnokialainen, hukkaan tai rikon kalliimman enkä tee sillä muutenkaan muuta kuin lähetän tekstareita ja soitan äidille = köyhä sosiaalinen elämä)

- satunnaista roinaa jota jostain syystä sinne ilmestyy (seriously, no idea. Kotimörkö varmaan laittaa tätä kamaa sinne. Selittämätöntä)

Ei, toistaiseksi selkäni ei ole katkennut. Olen aika tottunut, mutta repun etsimisessä meni jonkin verran aikaa, ne oppikirjatkin kun pitää katsokaas sinne sulloa. Olo on välillä kuin Gilmoren tyttöjen Rorylla. Mutta mitä tämä kertoo minusta: olen kympin oppilas alias pinko, uutis-, kirjasto-, musiikki- ja kirja-addikti, varautunut kaikkeen, ulkonäöltäni tylsä, epäsosiaalinen, viherpiipertäjä, kaaos, epäjärjestelmällinen ja sellaista. Eli aika paljon tuo minuun täsmää. Jokainen tavallaan.

Hyvää koulun odotusta kaikille, olen kesäyliopisto-opintojeni alkamisen takia vähän aikaisessa.

- Gua

Unista ja ideoista

2010-07-27T04:43:00.000-07:00

np: Hector - Timantti ja ruoste (kaikessa on aina kaksi puolta, vaikka usein näemme vain sen yhden. On tavoiteltavaa pyrkiä siitä eroon)

Minä olen unennäkijä. Mielikuvitukseni käy varmaan jatkuvasti niin ylikierroksilla, että uneni ovat usein sekä täysin absurdeja että uskomattoman viihdyttäviä. Lisäksi hirveän usein muistan uneni, ja ovatpa jotkut parhaista kirjoitusideoistanikin peräisin alitajuntani syvistä syövereistä.

Ideoinnista voisin muutaman sanan tänään sanoa. Minä olen fiilispohjainen kirjoittaja, ja yleensä järjesteltyjen ajatusten sijasta päässäni vallitsee (huonosti) hallittu kaaos mitä tulee kirjoittamiseen. Sen vuoksi vierastan suunnattomasti tarkkoja suunnitelmia, nytkin tulevan WriMon kanssa minulla on vain yhteen neljästä tekstistäni edes jotain tarkkoja suunnitelmia, nekin siksi että teksti on vastaus yksityishaasteeseen. En ole suunnittelijatyyppiä, en koskaan ole ollutkaan. Pidän siitä, että teksti ja hahmot vievät minua enkä minä sitä, sillä niin koen saavani onnistuneempaa, luonnollisempaa tekstiä. En tosin tiedä kuinka yleinen tällainen tapa on, kaikillehan se ei sovi. Kertokaa ihmeessä ajatuksianne aiheesta, olen erittäin utelias.

- Gua

Post scriptum: hellettä pitää. Hemmetti.

Sekavista tunnelmista

2010-07-26T10:41:00.000-07:00

I beg your pardon

I never promised you a rose garden.

np: Lynn Anderson - Rose Garden (tämä on kyllä kaunis biisi)

Mikä on mieliala tänään? Montakin asiaa, lähinnä sekavia tunteita teksteistäni. Vuodatettakoon nyt tässä sen verran, että minulla on _monta_ julkaisussa. Pidän hirveän paljon kaikista, enkä ole mitenkään musertumassa työtaakan alle, mutta siitä huolimatta tuntuu niin pahalta kun välillä inspaa joku teksti niin paljon että tulee syrjittyä kaikkia muita. Ja tästä voidaan suoraan päätellä, että minusta ei koskaan tule tulemaan edes siedettävää vanhempaa. :D Eipä sillä että olisi suunnitelmissakaan. Ikinä.

Hellettä pitää. On niin kuuma että aivot sulaa, enkä talvi-ihmisenä tosiaankaan tykkää. Ei pääse ulkoilemaan kun ei uskalla enää yöllä lähteä tuonne hillumaan ja aiemmin paistuu jo sisälläkin, eli plusmiinusnolla. Onpahan edes aikaa kirjoittaa kun kukaan ei vaadi tekemään mitään fiksua.

Toisaalta olen vähän suruisalla mielellä lähinnä tuon hirveän festivaalionnettomuuden takia. Olen ahtaan paikan kammoinen ja kuolema tuolla tavalla olisi ehkä hirvittävin kuviteltavissa oleva. Vaikka se tuskin ketään liikuttaa, niin osaanottoni näiden yhdeksäntoista ihmisen omaisille. Järkyttävää, että tällaista tapahtuu.

Addiktioista

2010-07-25T11:31:00.000-07:00

np: Linkin Park - In The End (Linkin Park on uusin rakkauteni)

Taas on tullut palattua korvesta, päivän etuajassa, hyvä niin. Fini on taas niin täynnä viestejä että lukemiseen menee jonkin aikaa ja listauskin pitäisi jaksaa päivittää, haasteista puhumattakaan. Sitä se tietää kun omaa kirjoitusriippuvuuden.

Riippuvuus, ei siitä muutakaan sanaa voi käyttää. Taivaan kristus, kone on ollut torstai-illasta saakka hyljeksitty sosiaalisen elämän (= vierailevan kaverin) takia ja melkein fyysiset vieroitusoireet. Ei koneesta niinkään (ilmankin pärjää), mutta kirjoittamisesta. Kädet melkein tärisee ja päässä on niin iso ideasuma että sitä ei tiedä mistä purkaisi. Plus, sain uusia ihania kahveja tuliaisina (kiitos äiti <3) mikä tarkoittaa sitä että tämä yö vietetään kirjoittaen.

En ole vielä tainnut ihkuttaa tukiryhmää muusta kuin yllyttämisestä tähän blogiin, mutta Gin, Lily, Mustalupiini, Shayl, Teinirinsessa ja Vehka (puolueettomasti aakkosjärjestyksessä) kiitos olemassaolostanne, läsnäolostanne mesessä, kirjoituskriisien jakamisesta ja kaikesta muustakin. <3

Kirjoituseväistä

2010-07-22T04:39:00.000-07:00

np: PMMP - Se vaikenee joka pelkää (lyriikat on hienot)

Mikä siinä on, että tee tuntuu olevan suurin riippuvuuden aiheuttaja meille kirjoittajille? Itse en juo teetä. Tai juon, mutta vain kipeänä ja silloin kun on niin kylmä että hengityshuuru muuttuu jääpaloiksi, mutta kirjoittaessa ei. Aina kahvia tai vettä.

Klääh, tekstit kieltäytyvät tekemästä mitä minä tahdon ja kulkevat aivan omia teitään.

Yllytyshulluudesta

2010-07-22T04:03:00.000-07:00

np: Hector – Väärät naamat (jestas rakastan tätä)

Tulihan se taas todistettua että olen yllytyshullu, mutta mitäs pahaa siinä on? Haastatko? Eli puolet tämän blogin krediiteistä kuuluvat raksuilleni, (you know who you are, Lily, shayl, Gin, jotka vaikutitte tähän sekä muut honeyt, jotka olette ^^ tekin ). Odotettavissa on sekalaista tarinointia kirjoittamisesta, musiikillisten epäjumalien palvontaa, puolifilosofista pohdintaa maailmanmenosta ja muuta sellaista, niin kuin sen täältä kannettavani äärestä maailman laidalta näen. Pelastakaa itsenne kun vielä voitte.

Blogin nimestä sanottakoon sen verran, että tykkään siitä suuresti (Mustetassut on pienimuotoinen viittaus, joiden täytyy se tietää niin he tietävät ja mystalgia on Hectorin hieno biisi), välähtipä kerrankin.