np: Sir Elwoodin hiljaiset värit - Tanssikaa, laulakaa. (hieno, sanomallinen biisi jonka suosittelusta propsit Vehkalle)
Viime aikoina tunnun törmänneen aivan liian usein ficceihin, joiden A/Nssä lukee jotain siitä, kuinka ficci oli hutaistu tai kuinka kirjoittaja ei pidä siitä itse. Minä en ymmärrä. En vain tajua. Toiset tekstini ovat parempia kuin toiset, mutta jos rehellisesti pidän jotain tekstiä huonona tai inhoan sitä, en minä sitä julkaise. Sillä tuollainen jos mikä tappaa innostuksen. Kiinnostuksen. Miksi hemmetissä minä tuhlaisin aikaani johonkin, jota edes kirjoittaja ei pidä lukemisen arvoisena? En hemmetissä.
Minä pidän teksteistäni. Toisista enemmän, toisista vähemmän, mutta yhtäkään luomisprosessia en olisi jättänyt tekemättä näin jälkeenpäin. Ei puhettakaan. Jokainen on opettanut minulle jotain. Ja se ei ole antoisaa, ei läheskään joka kerta, kun revit hiuksia ja kaikki takkuilee. Mutta yli on päästy. Aina. Ja minä tosiaan toivon että jokainen kirjoittaja osaa arvostaa itseään ja työtään ja kaikkia niitä kulutettuja näppiksiä. Pitäkää itsestänne <3
Olemassaolosta ja tuesta haluan kiittää ihmisiä joita arvostan suunnattomasti, eli rakkaat Jumalaiseni, kiitos <3. Tiedätte miksi.
- Gua