Syväanalyysi repusta

np: Cliff Richard & The Shadows - Take Me High (tässä on tunnelmaa) 

Joka vuosi se alkaa, niin paljon kuin ihmiset sitä usein tuntuvat vihaavankin. Minä en vihaa. Suuntaan lukion toiselle luokalle elokuun puolessavälissä, enkä tunne sitä ollenkaan pahaksi asiaksi. Lukiossa olen jotain. Lukiossa tunnen oloni kotoisammaksi kuin missään muualla huoneeni ulkopuolella. Eilissäpäivänä ostin koulutarvikkeita. Uusi reppu, uusi penaali, kyniä, viivoittimia, lyijyjä ynnä muuta sälää jota kouluun tarvitaan ja pari puseroa. No johan fiksuja puhun, kiviäkin kiinnostaa, joten aika siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen.

Luin kerran novellin joka selitti, kuinka repun läpikäyminen antaa kuvan ihmisen persoonallisuudesta. Pakkasin tavaroitani reppuun ja tämä tuli mieleen, joten tässä lista kaikesta mitä kulkee lukion ja kodin väliä selässäni. Kirjojen lisäksi siis:

- Timexin kalenteri violeteilla nahkakansilla ja vuosittain uusittavalla sisuksella, kansi päällystetty kontaktoiduilla lainauksilla (ehdoton, unohtaisin oman nimenikin jos en kirjoittaisi sitä kalenteriin)

- funktiolaskin pitkää matematiikkaa varten (ehdoton, en osaa laskea. :D Älkää kertoko sitä opettajalle)

- selviytymispakkaus (= Marimekon kangaspussukka, sisältää hammasharjan ja –tahnan, hengitysraikastinsuihkeen, vartalotuoksun, deodorantin, kuukupin ja rakkolaastarit. You never know.)

- pussillinen Jenkin vihreää peruspurkkaa (ja nimenomaan sitä makua)

- valkosuklaa-Fittness energiapatukoita (päivät ovat pitkiä)

- kuusi eriväristä yliviivaustussia (niistä on hyötyä koeviikoilla kun luettavaa on 150 sivua ja aikaa rajallisesti)

- penaali (harmaanmusta peruspenaali, sisältää neljäsataa erilaista mustekynää joista puolet pysyvästi yhdessä asennossa eli rikki, lyijytäytekyniä, 05H-lyijyä eikä missään nimessä HBtä, pyyhkäreitä, huulirasva, sakset, viivoitin, harppi liima ja teippi)

- vähintään yksi kirja (yleensä kaksi: leppeä roskaromaani ja vakava tietokirja, jota luetaan opettajien nähden)

- sanakirja kielten tuntia varten. Tai kaksi, tavallinen ja fraasisanakirja. (tosiaan, ainekirjoitustunneilla hyödyllisiä)

- muistikirja (kirjoittajat eivät mene mihinkään ilman)

- päivän sanomalehti (lukemistoa hyppytunteja, luppoaikaa ja aamun linkkua varten)

- iPod ja kunnon kuulokkeet (=ei mitään nappeja. Jossain määrin olen hifisti)

- lompakko ja kirjastokortti (panikoisin enemmän jälkimmäisen hukkaamisesta, ensimmäisessä on harvoin muuta kuin kuitteja ja kahvirahakolikoita)

- kotiavaimet (avainlapsi olen ollut kakkosluokasta. :D En sure.)

- puhelin (perusnokialainen, hukkaan tai rikon kalliimman enkä tee sillä muutenkaan muuta kuin lähetän tekstareita ja soitan äidille = köyhä sosiaalinen elämä)

- satunnaista roinaa jota jostain syystä sinne ilmestyy (seriously, no idea. Kotimörkö varmaan laittaa tätä kamaa sinne. Selittämätöntä)

Ei, toistaiseksi selkäni ei ole katkennut. Olen aika tottunut, mutta repun etsimisessä meni jonkin verran aikaa, ne oppikirjatkin kun pitää katsokaas sinne sulloa. Olo on välillä kuin Gilmoren tyttöjen Rorylla. Mutta mitä tämä kertoo minusta: olen kympin oppilas alias pinko, uutis-, kirjasto-, musiikki- ja kirja-addikti, varautunut kaikkeen, ulkonäöltäni tylsä, epäsosiaalinen, viherpiipertäjä, kaaos, epäjärjestelmällinen ja sellaista. Eli aika paljon tuo minuun täsmää. Jokainen tavallaan.

Hyvää koulun odotusta kaikille, olen kesäyliopisto-opintojeni alkamisen takia vähän aikaisessa.

- Gua

Unista ja ideoista

np: Hector - Timantti ja ruoste (kaikessa on aina kaksi puolta, vaikka usein näemme vain sen yhden. On tavoiteltavaa pyrkiä siitä eroon)

Minä olen unennäkijä. Mielikuvitukseni käy varmaan jatkuvasti niin ylikierroksilla, että uneni ovat usein sekä täysin absurdeja että uskomattoman viihdyttäviä. Lisäksi hirveän usein muistan uneni, ja ovatpa jotkut parhaista kirjoitusideoistanikin peräisin alitajuntani syvistä syövereistä.

Ideoinnista voisin muutaman sanan tänään sanoa. Minä olen fiilispohjainen kirjoittaja, ja yleensä järjesteltyjen ajatusten sijasta päässäni vallitsee (huonosti) hallittu kaaos mitä tulee kirjoittamiseen. Sen vuoksi vierastan suunnattomasti tarkkoja suunnitelmia, nytkin tulevan WriMon kanssa minulla on vain yhteen neljästä tekstistäni edes jotain tarkkoja suunnitelmia, nekin siksi että teksti on vastaus yksityishaasteeseen. En ole suunnittelijatyyppiä, en koskaan ole ollutkaan. Pidän siitä, että teksti ja hahmot vievät minua enkä minä sitä, sillä niin koen saavani onnistuneempaa, luonnollisempaa tekstiä. En tosin tiedä kuinka yleinen tällainen tapa on, kaikillehan se ei sovi. Kertokaa ihmeessä ajatuksianne aiheesta, olen erittäin utelias.

- Gua

Post scriptum: hellettä pitää. Hemmetti.

Sekavista tunnelmista

I beg your pardon

I never promised you a rose garden.

np: Lynn Anderson - Rose Garden (tämä on kyllä kaunis biisi)

Mikä on mieliala tänään? Montakin asiaa, lähinnä sekavia tunteita teksteistäni. Vuodatettakoon nyt tässä sen verran, että minulla on _monta_ julkaisussa. Pidän hirveän paljon kaikista, enkä ole mitenkään musertumassa työtaakan alle, mutta siitä huolimatta tuntuu niin pahalta kun välillä inspaa joku teksti niin paljon että tulee syrjittyä kaikkia muita. Ja tästä voidaan suoraan päätellä, että minusta ei koskaan tule tulemaan edes siedettävää vanhempaa. :D Eipä sillä että olisi suunnitelmissakaan. Ikinä.

Hellettä pitää. On niin kuuma että aivot sulaa, enkä talvi-ihmisenä tosiaankaan tykkää. Ei pääse ulkoilemaan kun ei uskalla enää yöllä lähteä tuonne hillumaan ja aiemmin paistuu jo sisälläkin, eli plusmiinusnolla. Onpahan edes aikaa kirjoittaa kun kukaan ei vaadi tekemään mitään fiksua.

Toisaalta olen vähän suruisalla mielellä lähinnä tuon hirveän festivaalionnettomuuden takia. Olen ahtaan paikan kammoinen ja kuolema tuolla tavalla olisi ehkä hirvittävin kuviteltavissa oleva. Vaikka se tuskin ketään liikuttaa, niin osaanottoni näiden yhdeksäntoista ihmisen omaisille. Järkyttävää, että tällaista tapahtuu.

Addiktioista

np: Linkin Park - In The End (Linkin Park on uusin rakkauteni)

Taas on tullut palattua korvesta, päivän etuajassa, hyvä niin. Fini on taas niin täynnä viestejä että lukemiseen menee jonkin aikaa ja listauskin pitäisi jaksaa päivittää, haasteista puhumattakaan. Sitä se tietää kun omaa kirjoitusriippuvuuden.

Riippuvuus, ei siitä muutakaan sanaa voi käyttää. Taivaan kristus, kone on ollut torstai-illasta saakka hyljeksitty sosiaalisen elämän (= vierailevan kaverin) takia ja melkein fyysiset vieroitusoireet. Ei koneesta niinkään (ilmankin pärjää), mutta kirjoittamisesta. Kädet melkein tärisee ja päässä on niin iso ideasuma että sitä ei tiedä mistä purkaisi. Plus, sain uusia ihania kahveja tuliaisina (kiitos äiti <3) mikä tarkoittaa sitä että tämä yö vietetään kirjoittaen.

En ole vielä tainnut ihkuttaa tukiryhmää muusta kuin yllyttämisestä tähän blogiin, mutta Gin, Lily, Mustalupiini, Shayl, Teinirinsessa ja Vehka (puolueettomasti aakkosjärjestyksessä) kiitos olemassaolostanne, läsnäolostanne mesessä, kirjoituskriisien jakamisesta ja kaikesta muustakin. <3

Kirjoituseväistä

np: PMMP - Se vaikenee joka pelkää (lyriikat on hienot)

Mikä siinä on, että tee tuntuu olevan suurin riippuvuuden aiheuttaja meille kirjoittajille? Itse en juo teetä. Tai juon, mutta vain kipeänä ja silloin kun on niin kylmä että hengityshuuru muuttuu jääpaloiksi, mutta kirjoittaessa ei. Aina kahvia tai vettä.


Klääh, tekstit kieltäytyvät tekemästä mitä minä tahdon ja kulkevat aivan omia teitään.

Yllytyshulluudesta

np: Hector – Väärät naamat (jestas rakastan tätä)

Tulihan se taas todistettua että olen yllytyshullu, mutta mitäs pahaa siinä on? Haastatko? Eli puolet tämän blogin krediiteistä kuuluvat raksuilleni, (you know who you are, Lily, shayl, Gin, jotka vaikutitte tähän sekä muut honeyt, jotka olette ^^ tekin ). Odotettavissa on sekalaista tarinointia kirjoittamisesta, musiikillisten epäjumalien palvontaa, puolifilosofista pohdintaa maailmanmenosta ja muuta sellaista, niin kuin sen täältä kannettavani äärestä maailman laidalta näen. Pelastakaa itsenne kun vielä voitte.

Blogin nimestä sanottakoon sen verran, että tykkään siitä suuresti (Mustetassut on pienimuotoinen viittaus, joiden täytyy se tietää niin he tietävät ja mystalgia on Hectorin hieno biisi), välähtipä kerrankin.