Sinut verhottiin
kauniina talviyönä
puhtaan valkoiseen mekkoon
mutta huntu oli tukahduttava.
Viedessään kultaisten sudensilmien terän
vei voimasi.
Mutta sitä he eivät tienneet
kun käänsivät selkänsä
sinä iskit.
Täysikuun loisteessa olit kirkas ja puhdas,
syyllisyys on inhimillisyyden taakka.
Juokse, tuulen tyttö,
et kai muuta voikaan
sillä et ole heidän.
Kuuluthan erämaalle
Olethan jo sudenmorsian.
Periaatteessa tämä liittyy erääseen piakkoin päivänvalon näkevään tekstiini, mutta sinänsä tykkään tästä ihan irrallisenakin. (: Bloggaukseni on ollut kovin runopainotteista, älkää pahastuko.
- Gua
0 puheenvuoroa:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi.